Johannes- passion harjoituksissa 14.4.14 kuultua ja koettua

‚ÄĚItse veisatessa pit√§√§ otettaman vaaria seuraavista asioista:
a) Ett√§ ruumis on oikoinen: ei sinne eli t√§nne nojossa ‚Äď eteen- eli taap√§in. Samoin p√§√§ ei saa olla kallellaan, nuopallaan eli raivollaan.
b) Suun pit√§√§ oleman kohtuullisesti auki: muutoin, jos on paljo ammolla, niin √§√§ni my√∂s l√§htee kuin ammeesta levi√§lt√§, eik√§ ole silloin tasainen ja kiinti√§ ‚Äď jos taas on aivan kiinni, niin tulee √§√§ni sulkuun, ja veisu k√§y silloin raskaasti, huipun tavoin ter√§v√§sti, jolta miehuus ja vahvuus puuttuu.
c) Kirjaan ei saa taivistellen tirkistellä, kumarrellen pää nuopalla, vaan kirjan pitää maata penkin eli parven päällä niin asetettuna, että siihen sopivat. Silmät ainoastaan saavat liikkua, mutta ei muut jäsenet.
d) Jokaisen √§√§nik√∂n sanasta pit√§√§ veisatessa selv√§√§n seliitt√§m√§n‚Ķkuin kerran vanhassa kivi-kirkossa kanttori veisasi: n√∂√∂n moos s√∂non hoonkas konsoo, sen siaan kuin piti veisaaman: niin my√∂s sinun henkes kanssa. Melkeen sama voima pit√§√§ olla.‚ÄĚ

‚ÄĚVeisun pit√§√§ olla vahvan, t√§ysin√§isen, puhtaan ja vieraista haunatuksista vapaan:
a) Vahvaksi veisuksi sanotaan, kuin ääni päästetään selvään tulemaan ulos tävyistä ja kurkusta, ettei sitä estetä huulilla, hampailla, kielellä eli kurkunlukulla juoksustaan.
b) Täysinäiseksi kutsutaan se veisu, kuin oikialla ajaalla, jakonsa suhteen, aljetaan ja päätetään, ettei se juoksunsa alla, kustakin askeleesta, ylene eli alene, lujene eli hiljene siitä määrästä kuin sillä kulloistikkin laatunsa ja vaatimustensa suhteen oleman pitää.
c) Puhdas sekä vieraista aineista vapaa veisu pitää käymän ilman sivuille lyömätä, änkeemättä ja väkisyyttä; eikä milloinkaan saa pusertain eli tupaten vaatia ääntänsä enemmän kuuluvaksi, kuin sillä luonnostaan on varaa.
d) Jos ei veisua usein harjoiteta, aina tarkalla vaarinpidolla sen oikein ja puhtaasti luonnuttamalla, niin ei ole liion √§√§nen vahvistumisesta ja taipuvaisuudesta toivoa. ‚ÄďMit√§ harvemmin harjoitus tapahtuu, sit√§ oudommaksi tulee asia sek√§ √§√§ni taipumattomammaksi.‚ÄĚ

Lähde: otteita teoksesta Kukkasela D.H. 1857. Kirkko-veisun neuvoja ja opetuksia ynnä suomalaisten virtten nuotti-kirjan ja messun sekä virtten luokka-laskun, että virsi-kanteleen ja vioolin soitannos-johdatuksien kanssa.