Johannes- passion harjoituksissa 14.4.14 kuultua ja koettua

”Itse veisatessa pitää otettaman vaaria seuraavista asioista:
a) Että ruumis on oikoinen: ei sinne eli tänne nojossa – eteen- eli taapäin. Samoin pää ei saa olla kallellaan, nuopallaan eli raivollaan.
b) Suun pitää oleman kohtuullisesti auki: muutoin, jos on paljo ammolla, niin ääni myös lähtee kuin ammeesta leviältä, eikä ole silloin tasainen ja kiintiä – jos taas on aivan kiinni, niin tulee ääni sulkuun, ja veisu käy silloin raskaasti, huipun tavoin terävästi, jolta miehuus ja vahvuus puuttuu.
c) Kirjaan ei saa taivistellen tirkistellä, kumarrellen pää nuopalla, vaan kirjan pitää maata penkin eli parven päällä niin asetettuna, että siihen sopivat. Silmät ainoastaan saavat liikkua, mutta ei muut jäsenet.
d) Jokaisen äänikön sanasta pitää veisatessa selvään seliittämän…kuin kerran vanhassa kivi-kirkossa kanttori veisasi: nöön moos sönon hoonkas konsoo, sen siaan kuin piti veisaaman: niin myös sinun henkes kanssa. Melkeen sama voima pitää olla.”

”Veisun pitää olla vahvan, täysinäisen, puhtaan ja vieraista haunatuksista vapaan:
a) Vahvaksi veisuksi sanotaan, kuin ääni päästetään selvään tulemaan ulos tävyistä ja kurkusta, ettei sitä estetä huulilla, hampailla, kielellä eli kurkunlukulla juoksustaan.
b) Täysinäiseksi kutsutaan se veisu, kuin oikialla ajaalla, jakonsa suhteen, aljetaan ja päätetään, ettei se juoksunsa alla, kustakin askeleesta, ylene eli alene, lujene eli hiljene siitä määrästä kuin sillä kulloistikkin laatunsa ja vaatimustensa suhteen oleman pitää.
c) Puhdas sekä vieraista aineista vapaa veisu pitää käymän ilman sivuille lyömätä, änkeemättä ja väkisyyttä; eikä milloinkaan saa pusertain eli tupaten vaatia ääntänsä enemmän kuuluvaksi, kuin sillä luonnostaan on varaa.
d) Jos ei veisua usein harjoiteta, aina tarkalla vaarinpidolla sen oikein ja puhtaasti luonnuttamalla, niin ei ole liion äänen vahvistumisesta ja taipuvaisuudesta toivoa. –Mitä harvemmin harjoitus tapahtuu, sitä oudommaksi tulee asia sekä ääni taipumattomammaksi.”

Lähde: otteita teoksesta Kukkasela D.H. 1857. Kirkko-veisun neuvoja ja opetuksia ynnä suomalaisten virtten nuotti-kirjan ja messun sekä virtten luokka-laskun, että virsi-kanteleen ja vioolin soitannos-johdatuksien kanssa.