Kun itsenäinen Suomi vuonna 1917 kajautti ilmoille ensiparkaisunsa, ajan virrassa kuohui ja myllersi. Melun ja epävarmuuden keskellä nuori kansakunta etsi itseään, yhtenäisyyttään ja paikkaansa maailmassa. Kivutonta se ei ollut, eikä helppoa. Ei kuki onni hallasuolla. Musiikilla oli silloin tärkeä rooli tunteiden tulkkina, kivun kantajana, kansakunnan yhtenäisyyden ja yhteisen tahdon rakentajana. Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa!
Vuonna 2017 ajan virrassa kuohuu jälleen, arvaamattomasti ja uhkaavasti. Yhä tarvitaan Suomessa rohkeutta, periksi antamattomuutta, yhtenäisyyttä. Alati soi sielujemme kanteleissa kaihoisa pohjasävel. Mutta enää ei suomalainen vaikene sujuvasti kahdella kielellä. Äänemme ja väittelytaitomme olemme löytäneet, suukopuisasti kinaamme, puoliamme pidämme. Den glider in. Yhä tarvitsemme musiikin kieltä liittämään yhteen ne, jotka arki on erottanut. Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle!
Oi Suomi -juhlakonsertissa 6.5.2017 Keski-Pohjanmaan Kamarikuoro soutelee ajan virrassa ja huuhtelee samalla kansallisen musiikkipyykin hohtavan puhtaaksi. Konsertissa kuoroa johtaa Marita Kaakinen ja solistina helisee sopraano Johanna Isokoski.
Konsertissa kuullaan Keski-Pohjanmaan Kamarikuoron Kari Pappiselta ja Marita Kaakiselta tilaamien uusien sekakuoro-teosten kantaesitykset. Luvassa on tuoretta ja jännittävää uutta musiikkia, jota leimaavat kuorolle ominaiseen tapaan hieman vino huumori, sumea logiikka sekä laidasta toiseen leiskuvat suuret tunteet. Konsertin ohjelma heijastaa itsenäisen Suomen taipaletta ja on samalla läpileikkaus kuoron ohjelmistosta vuosien varrelta. Konsertin säveltäjänimiä ovat Granbacka, Kaakinen, Kostiainen, Kuula, Mårtenson, Mäntyjärvi, Palmgren, Pappinen, Porvari, Rautavaara, Sallinen, Sibelius ja Takolander. Kantaesitysten lisäksi konsertissa kuullaan rakastettujen suomalaisten säveltäjämestareiden teoksia, kunnioitetaan äskettäin edesmenneitä säveltäjiä Einojuhani Rautavaara ja Lasse Mårtenson ja piipahdetaan myös viimesyksyisen Kaikukoppa-kilpailun sävelaarrearkulla.
Keski-Pohjanmaan Kamarikuoro juhlistaa 100-vuotiasta Suomea ja omaa 30-vuotista taivaltaan Oi Suomi! -konsertissa 6.5.2017 Kokkolan Snellman-salissa
Johannes- passion harjoituksissa 14.4.14 kuultua ja koettua
”Itse veisatessa pitää otettaman vaaria seuraavista asioista:
a) Että ruumis on oikoinen: ei sinne eli tänne nojossa – eteen- eli taapäin. Samoin pää ei saa olla kallellaan, nuopallaan eli raivollaan.
b) Suun pitää oleman kohtuullisesti auki: muutoin, jos on paljo ammolla, niin ääni myös lähtee kuin ammeesta leviältä, eikä ole silloin tasainen ja kiintiä – jos taas on aivan kiinni, niin tulee ääni sulkuun, ja veisu käy silloin raskaasti, huipun tavoin terävästi, jolta miehuus ja vahvuus puuttuu.
c) Kirjaan ei saa taivistellen tirkistellä, kumarrellen pää nuopalla, vaan kirjan pitää maata penkin eli parven päällä niin asetettuna, että siihen sopivat. Silmät ainoastaan saavat liikkua, mutta ei muut jäsenet.
d) Jokaisen äänikön sanasta pitää veisatessa selvään seliittämän…kuin kerran vanhassa kivi-kirkossa kanttori veisasi: nöön moos sönon hoonkas konsoo, sen siaan kuin piti veisaaman: niin myös sinun henkes kanssa. Melkeen sama voima pitää olla.”
—
”Veisun pitää olla vahvan, täysinäisen, puhtaan ja vieraista haunatuksista vapaan:
a) Vahvaksi veisuksi sanotaan, kuin ääni päästetään selvään tulemaan ulos tävyistä ja kurkusta, ettei sitä estetä huulilla, hampailla, kielellä eli kurkunlukulla juoksustaan.
b) Täysinäiseksi kutsutaan se veisu, kuin oikialla ajaalla, jakonsa suhteen, aljetaan ja päätetään, ettei se juoksunsa alla, kustakin askeleesta, ylene eli alene, lujene eli hiljene siitä määrästä kuin sillä kulloistikkin laatunsa ja vaatimustensa suhteen oleman pitää.
c) Puhdas sekä vieraista aineista vapaa veisu pitää käymän ilman sivuille lyömätä, änkeemättä ja väkisyyttä; eikä milloinkaan saa pusertain eli tupaten vaatia ääntänsä enemmän kuuluvaksi, kuin sillä luonnostaan on varaa.
d) Jos ei veisua usein harjoiteta, aina tarkalla vaarinpidolla sen oikein ja puhtaasti luonnuttamalla, niin ei ole liion äänen vahvistumisesta ja taipuvaisuudesta toivoa. –Mitä harvemmin harjoitus tapahtuu, sitä oudommaksi tulee asia sekä ääni taipumattomammaksi.”
Lähde: otteita teoksesta Kukkasela D.H. 1857. Kirkko-veisun neuvoja ja opetuksia ynnä suomalaisten virtten nuotti-kirjan ja messun sekä virtten luokka-laskun, että virsi-kanteleen ja vioolin soitannos-johdatuksien kanssa.
Syksy avaa laulajien äänet
Syksyllä 2013 harjoittelemme äänitys- ja esityskuntoon kuoron juhlavuodelle 2012 Kari Pappiselta tilattua “Requiem-Kiipesin vuorille” -teosta. Muun ohjelmiston lisäksi useille kuorolaisille entuudestaan tuttu Bachin Johannespassio esitetään Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin kanssa keväällä 2014.
